Kuva: Pieta Oras

Vuosi vaihtui, on opeteltava uudet numerot. Kovin suurta muutosta ei muutoin tuntuisi olevan ilmassa. Joulukuu livahtaa tammikuuksi, tammikuu taittuu yllättävän nopeasti helmikuuksi.

Eurooppalaisissa kielissä tammikuu on muotoa January, sana pohjautuu kaksikasvoiseen Janus-jumalaan. Tämä katsoo samanaikaisesti menneeseen ja tulevaan.

Hiukan samanlainen ajatusmalli on omassa tammikuu-sanassammekin. Tammi tarkoittaa tässä akselia ja napaa, kuukautta jonka ympärille talvi kietoutuu. Lohdullista on se, että sydäntalvesta siirrymme kevään tuloon ja valoon.

Myös kiinalainen uusi vuosi on juuri alkamassa, siirrytään tiikerin vuodesta jäniksen vuoteen. Perinteiden mukaan sen pitäisi tuoda lempeää ja rauhallista rytmiä – olkoon totisesti niin.

Parisen vuotta sitten julistin Ilon vuosikymmenen tulevaksi https://sanallistaja.fi/2019/12/30/ilon-vuosikymmen. No tiedämme miten kävi: pandemia ja julma hyökkäyssota Euroopassa.

Ei siis suuria odotuksia, ajatusmaailma on pikemminkin runoilija Eila Kivikk’ahon alkusanoin runossa Muuan isämeitä, joka on julkaistu kokoelmassa Venelaulu vuonna 1952. Anna meillle – tarkoitan: / älä ota pois.

Ei siis suuria lupauksia, mutta ajatuksena se, että teot ratkaisevat, eivät sanat. Deeds and talks are different things, kuten Kaamos mestarillisesti esittää.

Osa tästä tuumijasta toimijaksi -ajattelusta ilmenee tässä ja nyt. Kesannolla ollut blogi on saanut uudistetun ilmiasun, joka antaa viitteitä sisältöpyrkimyksestä: samanaikaisesti kevyt ja syvä. Kiitos visuaalisen puolen ammattilaisille tämän näkyväksi tekemisestä.

Peiliin katsova nainen esittäytyy jo vuonna 2020 Kide-runokirjassani https://sanallistaja.fi/kide/. Itselleni kerron toisenlaisen tarinan.

Nuoren ja lahjakkaan graafikon Pieta Oraksen portfolioon pääset kurkistamaan tuosta https://www.instagram.com/pietaoras/.

Luottotekijä niin ikään on Maarit Soini, joka viettää Walkia Designin yrittäjänä 10-vuotisjubileumia: https://www.instagram.com/p/CnRpVCLOn2n/.

Taitava, taittava Walkia loi ilmavan, ryhdikkään ulkoasun ja toi keskusteluissa esiin arvokkaita näkemyksiä (lue: toteutettuja parannusehdotuksia).

Raamit ovat kunnossa. Hyvillä mielin ja ilman pelkoa rikkuriudesta voin luvata, että blogi päivittyy useammin kuin viime vuonna.

Aiheina ovat edelleenkin kirjat ja lukukokemukset sekä kaikensorttiset kulttuurikokemukset, pieni hyvä elämä. Uusia avauksiakin epäilemättä ilmaantuu.

Loppulauluksi jotain iloista ja toiveikasta siivittämään alkaneeseen uuteen vuoteen. Minne lähdetään? Kohti Vesterinen Yhtyeen viitoittamia sydänpeltoja, tietenkin, eihän ne meille mitään voi.