Elokuu on itse oma runonsa. Se määrittelee itse itsensä ja on omavarainen, se on täydellinen epätäydellisyydessään ja hyväksyy keskeneräisyytensä. (Siis kaikkea sitä, mihin ihminen toivoo vielä päätyvänsä.)

Jos olisi alkukesän elänyt kesannolla, voisi elokuussa palautua ruotuun.

Voisi noutaa takavasemmalla riippukeinussa lojuneen tavoitteellisuuden, tarkistaa kaapista napatun koulunaloitusuniformun siisteys ja sopivuus, ja hyvässä lykyssä päästä taas verhoutumaan siihen entiseen ja jo omistuksessa olevaan ajattomaan, tyylikkääseen ja ei-kaikkein-persoonallisimpaan vaatteeseen.

Voisi pukeutua ryhtiin ja rytmiin, asustaa itsensä mukavilla kengillä ja lempeän määrätietoisella ilmeellä – toki tiedän mitä olen tekemässä ja minne olen matkalla.  

Elokuussa ehtii vielä täydentää sen, mitä kesätekemislistauksen toteutuksesta uupuu. Yyterissä on kylmää joka tapauksessa, meressä voi kahlata ja kastautua vielä loppukesästäkin ja joka tapauksessa veden viileys vaimenee, kun sille vain antautuu.

Janoon jääneet kesäkukat saavat seuraajikseen krysanteemit ja asterit, julmaa mutta vääjäämätöntä luonnon kiertokulkua.

Elokuussa voi nukkua pois alku- ja keskikesän univelat.

Monte Criston kreivi odottaa yhä joka ilta. Sukellan tapaamisiimme yhä syvenevällä innolla, kuten olen tehnyt miltei joka kesä parinkymmenen vuoden ajan.

Hämärtyvistä elokuun illoista kynttilälyhtyin valossa tarinoivat monet, jotkut viettävätkin.

Kiinalaiset puhuvat viidennestä vuodenajasta, kesän ja syksyn taitteesta. Sen taianomaisuuteen elokuu kuljettaa, kun syksy on jo aistittavissa eikä kuitenkaan vielä kokonaan läsnä. Jokin tuulen hipaisussa, yhä keltaisempiin sävyihin syvenevissä lehtipuissa, niittykukkien lajien vaivvihkainen  vaihtuminen toisiin, ärhäkämpi aalto laituria vasten.

Luopumisen kauneutta olen aistivinani, alttiutta uuteen ilman että kaikkea saavutettua tarvitsee heittää tarpeettomana pois. Ajatus siitä, että ilman aiempia kokemuksia en juuri nyt olisi juuri tässä.

Elokuu on kuin kumpuilevan maaston korkein kohta: siihen on hyvä seisahtaa hetkeksi, luoda silmäys taaksepäin ja kääntää katse kohti suuntaa, johon on matkaamassa.